Etusivu
Näyttelyt
Päiväkirja
Kuvagalleria
Vieraskirja
 
 
PÄIVÄKIRJASSA
22.4.2011
Tämä päiväkirja osio kotisivuillani on jäänyt nyt ihan unholaan ja laiskuuttani tästä onkin tulossa... [lue lisää]

KUVAGALLERIASSA

Tyttö ja tuulimyllyt 2017

VIERASKIRJASSA
Pekka Satu
Hei! Mukava näyttely Rovaniemen kirjastolla. Tuli mieleen että olisiko Albert King hyvä aihe bluesin parista, tai Johnny Winter? [lue lisää]
PÄIVÄKIRJA
Kuulumisia
22.4.2011

Tämä päiväkirja osio kotisivuillani on jäänyt nyt ihan unholaan ja laiskuuttani tästä onkin tulossa vuosikirja, päiväkirjan sijasta... ; ) No koitan nyt hieman paikkailla tilannetta ja kertoilla kuulumisia ja mitä kaikkea on työn alla.
Tuoreimpana kuulumisena heti alkuun kerron, että viikko sitten sain hyvin tervetulleen ja iloisen yllätyksen ,kun posteljooni pudotti postiluukustamme kirjeen Kulttuuri- ja tiedesäätiö Kemi 2000:lta ja sain tietää, että anomukseni perusteella minulle oli myönnetty apuraha. Kävin muutama viikko sitten varaamassa näyttelytilan Rovaniemen pääkirjastolta ja apurahalla jonka sain, saan lähes maksettua paikan vuokran.
Minulla pitäisi olla para-aikaa näyttely Oulun Hyvän mielen galleriassa, mutta jouduin perumaan sen koska tilat muuttuivat radikaalisti huonompaan suuntaan juuri näyttelyni kynnyksellä. Varatessani vuosi sitten tilan se oli ihanteellinen paikka pitää yksityisnäyttely; kahden huoneen avara tila, joka kylpi valossa. Tämä RAY:n ylläpitämä yhdistys tarvitsi kuitenkin kyseisen tilan muuhun käyttöön ja uusi näyttelytila on kapea, pimeä, ja pitkä käytävä. En nähnyt mitään mieltä lähteä roudaamaan isoja tauluja täältä asti tuollaiseen paikkaan. Olen viime aikoina tehnyt pääasiassa aika suuri kokoisia duuneja ja niitä ei pysty katsomaan nenä kiinni taulussa. Kyllähän tämä peruuntuminen harmitti kovasti, mutta toki ymmärrän, että heidän täytyy priorisoida tilojen käyttö.

Nyt olen sitten koittanut katsella uusia näyttelytiloja joihin budjettini riittäisi. Ja ainakin tämä Rovaniemen näyttely on nyt varattu, mutta jonot joka paikkaan on pitkät ja tämäkin näyttely menee nyt ensi vuoden puolelle. No täytyy ajatella positiivisesti, että eipähän tarvitse ainakaan viedä yhtään vanhaa taulua näytille, ja kukaan ei pääse sanomaan, että näyttely olisi tehty hutiloimalla. :)

Kemin kulttuurikeskuksen näyttely 30.8 - 20.9. 2009
26.8.2009

Siitä on ihan liian kauan aikaa kun minulla oli viimeksi yksityisnäyttely! Mutta olen saanut tehdä niin paljon tilaustöitä (lähinnä muotokuvia), että en ole saanut tehtyä riittävästi uusia teoksia näyttelynpitoa varten.

Nyt on kuitenkin taas se hetki käsillä, että suunnittelen kovaa tahtia ripustelua, näyttelyjulisteita, ja teosten tulevaa järjestystä. Minulla on näyttely Kemin kulttuurikeskuksen aulassa 31.8 - 20.9.2009 . Tänään kävimme mittomassa seiniä jotta pystyn jo hieman etukäteen kotona suunnittelemaan näyttelyn kokonaisuutta, jonka nimeksi tulee musta-valkoista ja värillistä.

Täytyy myöntää, että perhosia lepattelee vatsassa jo kiitettävissä määrin. Ehkä jopa enemmän kuin yleensä koska edellisestä kerrasta kun pidin näyttelyä on kulunut jo 2-vuotta. (Jos ei yhteisnäyttelyjä lasketa mukaan).

Nyt kaikki teokset ovat kuivumista vaille valmiina, ja odottavat seinillä tulevaa ripustelua. Musta-valkoiset teokset käsittelevät musiikin ja elokuvan legendoja, sekä ballerinoja. Ballerinoissa minua viehättää se, että samaan aikaan ne edustavat voimaa ja herkkyyttä. Kaksi vahvaa ja hyvin erillaista elementtiä ja toivon, että olisin onnistunut edes hitusen vangitsemaan sitä kauneutta, jota tämän taiteenlajin taitajat edustavat. Värillisissä tauluissa aiheena ovat ihmiset, joihin on välillä sekoitettu abstrakteja elementtejä.

Nyt vain odottamaan ensi viikon maanantaita jolloin pakkaamme teokset mukaan ja alamme pystytys hommiin!

Elämäni ensimmäinen apuraha
26.4.2008

Sain tässä pari viikkoa sitten elämäni ensimmäisen apurahan Kemin kulttuuri- ja tiede 2000 säätiöltä. En ollut uskoa silmiäni kun luin postikustin kuljettaman kirjekuoren lähettäjän. Malttamattomana revin sen auki ja siellä oli onnittelut apurahan saajalle ja kutsu Kemin sataman työntekijäravintolaan jossa apurahat jaettiin. Tilaisuuteen meno suoraan sanottuna jännitti, koska en ole ikinä ollut kovin virallisten tilaisuuksien ystävä ja tämä jos mikä oli sellainen... Naiselliseen tapaan hermoilin, että mitä ihmettä sellaiseen tilaisuuteen pitäisi laittaa päälle ja näin kauhuskenaarioita kaikista mahdollisista ja mahdottomistakin noloista tilanteista joihin saattaisin joutua jättäen kakkoseksi jopa nolojen tilanteiden Mr Bean:n.

Mutta kaikki meni onneksi hyvin. Apurahani arvo oli 400 euroa ja aion käyttää sen seuraavan näyttelyni kustannuksiin.

Turhautumista ja riittämättömyyden tunteita
17.3.2008

Viime aikoina olen kyllä maalannut suhteellisen paljon, mutta näkyviä, valmiita teoksia on syntynyt turhauttavan niukasti. Olen tehnyt suhteellisen isoja öljyvärimaalauksia, jotka eivät ole ottaneet tuulta siipiensä alle. Viikon-kaksi väännettyäni olen antanut periksi ja ottanut avuksi ikivanhan kananmuna-sinkkijauhe seoksen ja antanut lukuisten työtuntien saannoksille lumen valkoisen peitteen ja aloittanut alusta. Tästä rysimisestä olen löytänyt yhden positiivisen puolen. Rakas kummityttöni, 5-vuotias Siiri oli vastikään luonani yökylässä ja voi sitä lapsenriemua kun hän sai sotkea kanamunaa ja sinkkijauhetta isolla siveltimellä ja peittää epäonnistunutta teostani.


Turhauttavinta kuvataiteilijan ammatissa on se, että mielessä olevat kuvat ja ideat eivät ole ikinä lähimaillekkaan yhtä hienoja paperilla tai kankaalla kuin mitä ne ovat pääni sisällä. Työn epäonnistuessa ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään. Huomaan välillä työn tuoksinnassa viljeleväni kaikki kotimaiset väkivahvat sanat tyhjille seinille ja muutaman kerran kymmeneen laskettuani pystyn jälleen tarttumaan siveltimeen... Näinä tällaisina päivinä en ole välttämättä parasta seuraa läheisimmille ihmisille ja hermot ovat tiukassa. Riittämättömyyden tunnetta ja turhautumista on ollut viime aikoina liikenteessä taiteen työkentälläni. Toivon, että viisas opettajani on oikeassa kun hän aina sanoi, että tällaiset kaudet ovat kasvukipuja, jotta pystyy jälleen nousemaan uudelle tasolle ja kehittymään eteenpäin.

Kuinka hieno tunne olikaan sitten pitkän vaikean ajan jälkeen saada kuin taivaanlahjana todellinen inspiraation rysäys. Silloin on tunne, että minä itse en edes ole maalannut teosta ja jälkeenpäin ihmettelen, että mitä olen saanut aikaan.. Nämä teokset syntyvät yleensä todella nopeasti ja spontaanisti. tällöin syntyi teos `Eläväinen` . Toivon, että tämä oli täyskäännös ja työt alkavat jälleen syntymään kepeämmin, ilman itkua ja hampaiden kiristystä. .... Odotellen jälleen seuraavaa aikaa jolloin otan häviö eriä monta peräkkäin löytäen jälleen lopulta jostain voimaa, kääntääkseni ottelun positiiviseen suuntaan... Leevi & the Leevings:ejä lainatakseni `Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki...`




Inspiraatiosta
4.10.2007

Inspiraatio on perin juurin ihmeellinen asia. Se yleensä tulee ja menee miten sattuu, ilman minkään asteisia lainalaisuuksia. Omalla kohdallani olen kuitenkin huomannut, että syksy on minulle tuotteliasta aikaa. Olen syksihmisiä: Nautin ruskan säestämistä kirpakoista syysaamuista, syysmyrskyistä ja jopa niistä pimeistä sadepäivistä. Näissä kaikissa edellä mainitsemissani syksyn elementeissä on yhdellä sanalla sanoen kasapäin TUNNELMAA. Monet ihmiset väsyvät kaamoksen hiipiessä kylään, mutta minulla vaikutus on päinvastainen ja saan siitä jonkinlaista energiaa. Yleensä minulla pauhaa aina työskenneltäessä musiikki, mutta nyt Olen muutamana lämpimänä syysiltana maalannut parvekkeen ovi auki ja nauttinut tuulen ja vesisateen äänistä.

Sivuillekkin saatiin vasta lisättyä kaksi uutta teosta ja lisää on lähiaikoina tulossa. Kolme öljyväri työtä on loppusuoralla ja näiden töiden kuivuttua ne lisätään galleriaan. Yritin toissapäivänä itse päivittää galleriaa, mutta daattanerouteni ei vielä riittänyt kyseiseen suoritukseen ja rakas lapsuudenystäväni Heikki joutui vielä olemaan ATK-tukihenkilönäni. Jospa tilanne muuttuisi kun hän tulee käymään lomalla täällä pohjoisessa ja neuvoo minua kädestä pitäen. Siinä kysytäänkin hermoja, koska tekniikka ei todellakaan ole ollut koskaan vahvimpia puoliani. Kaiken maailman daatta-asiat siis joutuu neuvomaan minulle kerran jos toisenkin, ennenkuin ne syöpyvät edes jollain tavalla aivokoppaani.

| Sivu 1 | Vanhemmat

Sivulatauksia: 14313
Copyright Milla Mattila 2007 | milla (at) eyeinthebox.com | Sivujen toteutus Eye in the Box